Hae
Sydän vähän kallellaan

4-vuoden jälkeen yhdessä viihteellä

Johan tässä on useampi vuosi mennyt ilman, että oltaisiin käyty Johnnyn kanssa yhdessä viihteellä. Nyt vihdoin oltiin ja olipas hauska päivä ja ilta! Joku saattanee muistaa meidän futisjoukkueen viime vuoden hiihtokisat, joihin pukeuduttiin hauskoihin asuihin ja jatkettiin iltaa yhdessä juhlien. Nyt mentiin vähän samalla kaavalla, mutta vuorossa oli pilkkikisat ja lumifutista. Futis tosin jäi, kun aika juoksi, mutta se ei haitannut ollenkaan.

parisuhde

Ennen pippaloita tehtiin kaikki osallistujat koronatesti.

Päivämme alkoi jo kello kaksitoista, kävelimme jäätä pitkin upeassa auringonpaisteessa siskoni perheen mökille. Siellä osa lähti pilkille ja osa jäi mökille paistattelemaan aurinkoon. Mä jäin yllättäen istumaan aurinkoon törppö kädessä.

Päivän pilkkimestari oli ihana ystäväni, hän sai yhden kalan ja se jäi ainoaksi saaliiksi koko kisoissa.

Siskoni lämmitti kodan ja siirryimme sinne istumaan ja juomaan minttukaakaota ja vähän muutakin. Makkaraa paisteltiin ja kuunneltiin musiikkia.

Mun sisko voitti pukukisan, onnittelut vielä Raksa-Raipelle!

pukukisa

Ilta jatkui meidän luona, jossa suurin osa saunoi. Tanssittiin, laulettiin ja valittiin vuoron perään elämän biisejä. Itkukin useammalla tuli. Mä olin nukahtanut jo tosi aikaisin, en ehtinyt edes pizzaa tilaamaan. ”Muutamat” snapsit tuli otettua liikaa. Juhlaväki oli yhden aikaan lähtenyt kotiin. Olipas taas kemut, pari päivää mennyt toipuessa, mutta nyt taas elämä voittaa! Tekee hyvää käydä välillä viihteellä, mutta on se rankkaa puuhaa varsinkin tämän köörin kanssa 😉

Lempeällä ja tsemppaavalla asenteella pääsee pitkälle

Tämä postaus on eiliseltä, alustaan tuli joku häikkä enkä päässyt julkaisemaan.

Ohhoh tänään on ollut niin väsy päivä. Yleensä mulla riittää energiaa mukavasti, mutta aina toisinaan on näitä päiviä, kun vaan väsyttää ja laiskottaa. Ei saa aikaiseksi mitään, on vaan niin nuutunut. Kello on nyt neljä iltapäivällä ja pohdin jo jättäväni illan kuntosalin ja avannon tältä päivältä väliin, mutta en taidakaan tehdä sitä. Lepopäivät on tottakai hyvästä ja tänään olisin sellaisen itselleni suonut, mutta nuutunut fiilis tuntuu tästä kohenevan ja mietin jo sitä liikkumisen ja avannon jälkeistä ihanaa fiilistä. Kotona voisi odottaa sauna ja siellä on leppoisaa istuskella kaikessa rauhassa. Sen jälkeen syödä jotain ja katsella Johnnyn kanssa sarjaa sohvalla maaten. Meillä on uusi rikossarja meneillään, The Sinner ja se on tosi hyvä.

Milolla oli tänään hammastarkastus ja Nupulla oli alkuviikosta. Molemmat meni tosi kivasti ja Nupun hampaat saatiin nyt oikein kunnolla katsottua, kun viimeksi pieni oli vielä niin arka, että huusi kurkkusuorana eikä siitä tullut mitään. Nupusta huomaa kuinka kasvu on tehnyt hänestä tosi paljon rohkeamman ja luottavaisemman. Ja täytyy sanoa, että oli mielettömän ihana hammashoitaja, joka kertoi koko ajan mitä oli tekemässä, esitteli rauhassa kaikki tavarat ja Nuppu sai jopa kokeilla joitain välineitä, esimerkiksi sitä millä puhalletaan ilmaa hampaisiin. Kiitin kovasti hammashoitajaa käynnin päätteeksi.

Milo sai myös kovasti kehuja hammashoitajalta ja hammaslääkäri oikein paijasi pojan päätä ja kertoi kuinka reipas Milo onkaan. Ihania kohtaamisia, joista tulee valtavan hyvä mieli kaikille. Kipaistiin vielä Milon kanssa kahdestaan hammaslääkärikäynnin jälkeen läheisessä kahvilassa ja siellä palveli aivan ihana mies. Niin mukava, että siitäkin tuli hyvä mieli.

koulu

Muita kuulumisia

Meillä on jalkapallo koronarajoitusten vuoksi tauolla, mutta ollaan tehty juoksutreenejä. Eilen oli rankka setti. Kaipaan jo kunnon harkkoja, jotta saisi sitä taitoa harjoitettua.

Nuppu on mennyt kerhoon tosi mielellään ja tykkää olla siellä. Hän puhuu aina kahdesta pojasta joiden kanssa leikkii, sanoo pojat nimeltään ja sitten on prinsessat. Kysyin sitten Nupulta onko hän itsekin prinsessa ja tyttö katsoi mua hieman jopa tuimasti ja totesi painokkaasti: EN, MÄ OLEN FORTTI. Hän on siis fortnite-ukkeli eikä prinsessa. Fortnite on pleikkaripeli, jota Milo ja Johnny pelaavat.

Milo oppi aivan yllättäin lukemaan eilen illalla. Lukemisen kanssa on ollut hieman haasteita, mutta nyt vaan jotain meni perille ja poika alkoi lukemaan. Raahasi aapisen sänkyyn illalla eikä malttanut millään lopettaa lukemista. Näin se usein menee, turha näistä on ottaa paineita, jokainen oppii omaan tahtiinsa. Meillä ei ole lapset olleet lukemisen tai kirjainten opettelusta ikinä kiinnostuneita ja vasta eskarissa ovat sitten niihin tutustuneet. Meillä on leikkiminen ollut se lasten numero ykkönen enkä ole patistanut heitä mihinkään, kun ei kiinnostusta ole ollut. Nykyään on tosi yleistä, että monet lapset osaavat lukea jo tosi pieninä, mutta jokainen lapsi on erilainen, joten ikinä ei tälläisestä kannata ottaa paineita.

Mun mielestä monet muut taidot on elämässä niin paljon tärkeämpiä kuin se kuinka hienosti koulussa opit ja onnistut. Mä annan lapsille paljon kehuja ihan pienimmistäkin asioista ja välillä jos esimerkiksi koe menee penkin alle ja lapsi on tästä allapäin, niin jutellaan asiasta ja katsellaan, että seuraavan kerran opetellaan enemmän. Ei maailma yhteen koenumeroon kaadu ja turha sitä on jäädä pidemmäksi aikaa murehtimaan. Etenkin Amaliaa aina naurattaa, kun mä en tiedä monestakaan asiasta yhtään mitään ja nauran itselleni ja kerron, että huomaatko kuinka äitikin on pärjännyt elämässä näin hienosti, vaikka ei muista piisamirotista sun muista yhtikäs mitään. Toki kannustamme lapsia opiskeluun ja lapset tekevät aina läksyt, mutta ei näistä paineita aleta ottamaan tai hirmuista stressiä. Tässähän vasta opetellaan ja koko elämä on yksi oppimatka. Lempeällä ja tsemppaavalla asenteella pääsee pitkälle ja se kantaa hedelmää.

Tälläisiä kuulumisia tänne. Kohta Johnny tulee jo töistä ja taidan alkaa paistelemaan eilistä makaronilaatikkoa. Se onkin hyvää seuraavana päivänä pannulla paistettuna.

Mukavaa iltaa kaikille <3