Hae
Sydän vähän kallellaan

Kiitollisuuden aiheet heinä -ja elokuussa

Kiitollisuuden aiheita on ollut paljon heinä -ja elokuussa. Kesäkuun kiitollisuus postauksessa odoteltiin vielä Johnnyn kesälomaa, joka starttasi heinäkuussa. Kiitollisuudesta kirjoittaminen on mulle tärkeää ja näiden postausten teko ja kiitollisuuden aiheiden pohtiminen tuo todella paljon hyvää mieltä.

Kiitollinen näistä asioista

  • Johnnyn loma oli ihana. Meillä oli onnistunut road trip perheen kanssa ja muitakin kivoja juttuja loman aikana
  • omat opiskelut alkoivat ja tämä juttu tuntuu juuri oikealta. Opiskelu on ollut etäopiskelua, mutta muutaman viikon päästä on kolme peräkkäistä koulupäivää. Odotan niitä kovasti
  • olen onnellinen, että uskalsin ryhtyä opiskelemaan ja toteuttamaan haaveitani
  • kiitollinen hyvästä ja tasapainoisesta avioliitosta
  • tukiverkosta. Ollaan saatu Johnnyn kanssa käydä yhdessä futistreeneissä (Johnny on meidän joukkueen maalivahtivalmentaja) anopin hoitaessa lapsia
  • Amalian kirja innostuksesta. Tyttö kävi kirjastossa koulun kanssa ja lainasi peräti 9 kirjaa. On ihanaa miten hän on innostunut lukemisesta. Eilen illalla pienempien ollessa jo yöunilla makoilin Amalian sängyllä ja kuuntelin, kun hän luki. Tyttö totesi siinä sitten mulle, että nää kirjat oikein imasee mukaan!

kiitollisuuden aiheet

  • Milon innostuksesta kouluun ja siitä kuinka älyttömän huolehtivainen hän on. Milo on yllättänyt meidät sillä kuinka upeasti hän huolehtii kouluasiat ja koulutavarat. Amalia vähät välittää, jos jotain uupuisi repusta, mutta Milo tarkistaa aina, että aapinen ja kaikki muut on mukana. Yksi ilta lauloin Milolle aapisesta laulua ja poika esitti laululeikin samaan aikaan. Niin upeasti ja hymyssä suin. Laulussa laulettiin koulu on ihanaa ja poika nosti kädet innoissaan ilmaan ja kasvoilla oli iso leveä hymy. Laulu jatkui olen iso koululainen ja Milo tempaisi itsensä suoraksi ja oli rinta rottingilla. Mua nauratti valtavasti tämä tilanne, mutta en nauranut ääneen
  • Nupun kerhon aloitus. Nuppu on ollut kerhossa kolme kertaa ja vaikka itku on tullut jokaisella kerralla, kun olen lähtenyt kerholta kotiin, niin pieni on kuitenkin rauhoittunut ja kerhopäivät on mennyt hienosti
  • perheen yhteisistä arjen hetkistä. Olemme saunoneet useamman kerran, lapsilla on ollut saunajuomat ja ollaan laulettu kaikki yhdessä saunalaulua
  • uimahallireissuista yhdessä koko perhe. Meidän lapset rakastaa uimista. Viime reissulla Amalia ja Milo hyppäsivät molemmat 3 metrin korkuisesta hyppytornista. Laskettiin myös vesiliukumäestä kaikki ja isommat kävivät patjaradalla. Johnnykin kävi ja luoja miten mua nauratti, kun sellainen nainen suoritti rataa samaan aikaan Johnnyn kanssa ja se törmäsi Johnnyyn ihan kunnolla, kun oli niin innoissaan
  • kiitollinen Varpu Hintsasen kirjasta. Kuuntelin sen äänikirjana ja suosittelen. Ihana Varpu lukee kirjan itse. Kirja on äärimmäisen koskettava

Mistä te olette kiitollisia?

Miten meni Nupun ensimmäinen kerhopäivä

Nuppu aloitti kerhon viime viikolla. Olimme puhuneet kerhosta kesän aikana usein ja tyttö odotti kerhon alkua innolla. Nuppu on ollut aina herkkä ja arka, mutta viimeisen puolen vuoden aikana reipastunut valtavasti. Luulen, että on tehnyt tosi hyvää, kun Johnnyn äiti on hoitanut Nuppua ja tietysti samalla isompiakin lapsia, kun me vanhemmat olemme olleet jalkapallossa. Nuppu nauttii siitä, kun saa olla mummin kanssa ja hän kysyy usein koska mummi taas tulee hoitamaan. Mummi kun leikkii ja antaa kaiken huomion pikkuiselle ja tästäkös molemmat nauttii. Isommat ovat usein ystäviensä kanssa, joten Nuppu saa aika spesiaalia huomiota. Mummilla on ollut monesti Nappe-hauva mukana ja Nuppu saa aina lenkillä tätä taluttaa. Vuoroin haluaa taluttaa ja kantaa kakkapussia. Tärkeitä juttuja. Nuppu kysyy aina ennen mummin tuloa, että tuleekohan Nappe myös.

kerho

Kerho on Nupulle tuttu paikka, sillä siellä olemme käyneet yhdessä perhekerhossa. Toki koronan vuoksi se on ollut aika ajoin suljettuna ja nyt onkin ollut tosi pitkä tauko välissä. Onneksi kerhoon pääsi tutustumiskäynnille, jonne menimme Nupun kanssa kerhon alkua edeltävällä viikolla. Nuppu halusi laittaa itse kaikki kamppeensa naulakkoon ja kävi käsienpesulla. Siitä siirryttiin leikkihuoneeseen ja tyttö istahti heti pieneen vanhaan syöttötuoliin, joka oli ilmestynyt leikkihuoneeseen. Hän leikki innokkaana keittiövälineillä ja hoiteli vauvaa ja me juttelimme kerhonohjaajan kanssa. Aivan ihana hoitaja kerrassaan. Toinen ohjaaja on meille tuttu Amalian kerhovuosilta, hänkin oikein mukava. Nähtiin muutamia muita kerholaisia, vaikka käynti oli porrastettu ja loput kaverit Nuppu sai tavata vasta kerhon alettua. Nuppu selvästi nautti, kun pääsi kerholle ja totesi, että voisin lähteä hakemaan hänen kerhotossut kotoa. Olin äimistynyt, niin vain hän olisi jäämässä yksin sinne jo tutustumispäivänä.

Olin hankkinut Nupulle kerhorepuksi suloisen Pipsa possu-repun, jonka Amalia bongasi, kun oltiin hänen kanssa kahdestaan koulutarvikeostoksilla. Tossut ja eväsrasian Nuppu sai valita itse. Juomapullo löytyi kotoa. Pakkasimme kaiken valmiiksi edellisenä iltana ja juttelimme vielä kerhosta ja siitä, että äiti vie Nupun sinne ja sitten menee hetkeksi kotiin ja hakee sitten taas kotiin. Tätä olin hokenut aika monta kertaa jo kesän aikana.

kerho

Vietiin ensin koululaiset kouluun ja siitä kävelimme kerholle. Nuppu sanoi matkalla ensimmäistä kertaa ettei halua mennä kerhoon. Reipastui kuitenkin välittömästi ja sanoi painokkaasti kipuavansa rappuset itse, ei tarvitse auttaa. Sisälle menimme yhdessä ja Nuppu riisui saappaat eteiseen ohjaajan toivottaessa hänet tervetulleeksi kerhoon. Nuppu ei puhunut mitään.

Siirryimme yhdessä isompaan eteiseen ja Nuppu sai valita naulakkopaikan, valitsi pienen tipun kuvalla varustetun naulakon. Siihen hän laittoi ulkovaatteet roikkumaan ja alkoi kaivaa tossuja repusta. Näytti ohjaajalle ylpeänä eväsrasiaansa ja tempaisi tossut jalkaan. Kävimme käsienpesulla ja huomasimme, että eteiseen oli ilmestynyt kaksi hieman isompaa tyttöa vieri vieren molemmat upeissa elsa mekoissa. Toinen tytöistä kysyi heti haluaisiko Nuppukin kokeilla roolivaatteita, mutta ei hän vielä tohtinut ja vastasi vain ei.

Siirryimme leikkihuoneeseen ja juttelimme hetken ohjaajan kanssa ja paristi olin tekemässä lähtöä, mutta odotin vielä hetkisen. Sitten koin lähdön sopivaksi ja kerroin Nupulle, että lähden nyt kotiin ja tulen hetken päästä hakemaan. Pieni Nuppunen lähti oitis mun vanavedessä kulkemaan eteiseen ja rutisti ison halin mulle. Toivotin kivaa kerhopäivää ja sitten tulikin valtava itku. Noh ohjaaja otti Nupun syliin, vilkutin ja suljin oven. Tässä kohtaa tiedän ettei auta siihen jäädä, itku menee joko ohi tai sitten ei. Kerhosta kyllä soittavat, jos ei lapsi millään rauhoitu.

Istuin pienen hetken autossa ja lähdin sitten ajelemaan kotiin. Kotona oli hiljaista, isommat olivat koulussa ja nyt jo pieninkin kerhossa. Outoa, mutta niin ihanaa. Olin pohtinut kirjoittavani blogia, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Mietin jo, että taitaa mennä tämä aika vain jännittynein mielin odotteluksi ja päätin käydä sohvalle makoilemaan ja aloitin kuuntelemaan Varpun kirjaa. Lopulta kampesin itseni sohvalta ylös, siivoilin kotia ja lähdin ajelemaan kerholle.

Olin aivan täpinöissäni siitä, että tiesin Nupun rauhoittuneen ja toivoin kovasti, että hän on viihtynyt kerhossa. Sieltä se aika pian ulos tulikin minun oma pikkuiseni, hieman totisen näköisenä reppu selässä. Ohjaajat huikkasivat päivän menneen oikein hyvin. Nuppu näytti jotenkin niin pikkuruiselta. Olin valtavan ylpeä hänestä ja hymyillen kävelimme käsi kädessä höpötellen autolle.

Kotona Nuppu kertoi hieman päivästään. Olivat laulaneet ja Nuppu oli tehnyt palapelejä. Oli syönyt eväänsä reippaasti. Hän halusi evääksi leivän, jonka oli itse tehnyt yhdessä isoveljen kanssa. Nuppu kertoi syöneensä vauvan vieressä, jolla oli eväänä banaani. Vauvalla luulen hänen tarkoittavan jotain kaksivuotiasta kerhokaveria. Nykyisin päiväkerhon saa aloittaa jo kaksivuotiaana. Toki Nuppukin vielä kaksi on, mutta ensi kuussa täyttää kolme ja hänestä kaikki häntä pienemmät ovat vauvoja. Ihanalta kuulosti Nupun päivä ja hän oli aika ylpeänä tästä kaikesta.

Toinen kerhopäivä jäikin välistä, kun Nuppu sai nuhan, mutta tällä viikolla hän pääsee kerhoon taas. Toivotaan, että edelleen sujuu hyvin <3