Hae
Sydän vähän kallellaan

Kolme sisarusta ja yhdennäköisyys

No niin vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tämän, jota on paljon toivottu. Lasten vauvakuvat ja yhdennäköisyys.

Mua ja mun pikkusiskoa on sanottu aina samannäköisiksi, mutta itse sitä ei näe. Omissa lapsissa näen kuitenkin usein yhdennäköisyyttä ja nyt kun Nuppu on pienin, niin monesti hän näyttää tai hänellä on samanlainen ilme kasvoilla, kuin Amalialla tai/ja Milolla pikkuisina.

Johnnyn lapsuuskuvia katsoessa näkee melkoisen yhdennäköisyyden Milon kanssa. Milo on aivan kuin isänsä lapsena. Täytyykin kaivaa meistä molemmista vanhemmista vauvakuvat ja tehdä tämä postaus uudestaan.

Mutta tänään tässä meidän kolme rakasta murua. Amalian kuva on otettu viisiviikkoisena ristiäisissä, Milon kuva on synnytyssairaalasta ja Nuppu on kuvassa kolmeviikkoinen.

Seuraavassa kollaasissa lapset ovat kaikki suunnilleen 3-4 kuukauden ikäisiä.

Ja sitten vielä jokaisesta yksivuotiskuvat!

Näkyykö yhdennäköisyyttä? <3 Rentoa illan jatkoa <3

Rauhallisesta Nupusta villi kiipeilijä

Nuppu on hieman muuttunut parin viime viikon aikana. Tiedä häntä, mitä on tapahtunut, mutta muutos on aika hurja!

Meidän rauhallinen Nuppunen, joka vielä muutama viikko sitten peruutti kontaten alas muutaman sentin korkuisen patjan päältä, kiipeääkin nyt keittiöntuolien kautta keittiönpöydälle ja seisoo siinä ilkikurinen virne naamalla. Monesti hän alkaa pöydällä vielä hieman vauhdikkaammin käppäilemään ja sitten saa olla sydän syrjällään ja pelätä, että pieni tipahtaa ennen kuin saa napattua hänet turvallisesti maankamaralle. Olen miettinyt, josko ottaisin tuolit kokonaan pois pöydän ääreltä, mutta vielä ne on saanut olla.

kiipeilijä

Nupun ensimmäinen grillimakkara!

Sohvalle tyttö on oppinut kiipeämään jo ajat sitten ja oppinut siellä hienosti itsekseen olemaan, mutta nyt on yhtäkkiä alkanut juoksentelemaan sielläkin päättömästi. Välillä olen ihan huutanut kauhusta, kun olen säikähtänyt, että nyt se tippuu.

Eilen yllätin Nupun seisomasta tv-tasolla. Hän oli työntänyt tv-tason eteen nallekeinunsa ja sitä apuna käyttäen kiivennyt.

Toinen muutos rauhallisessa ja ennen suht hiljaisessa pikkuisessa tapahtuu, kun keskeyttää häneltä jonkin kielletyn puuhan. Hän avaa suunsa apposen auki ja karjuu niin, että nielurisat heiluvat. Karjaisun jälkeen hän alkaa itkeä ja tulee syliin.

Sellaisia uusia juttuja näin 1,5-vuoden iässä. Helpollahan olemme tämän neidin kanssa päässeet, kun muistelee miten pikkuisen Milon kanssa ei juuri hengähdetty.

Milohan kiipeili aikoinaan jatkuvasti ja joka paikkaan ja oli muutenkin hyvin vahdittava kaiken aikaa. Tässä otoksessa Milo on vasta 1,9 kuukautta ja kiivennyt keittiöntasolle! Tämän jälkeen oli tuolit lähteneet hetkeksi evakkoon 😉

kiipeilijä

Onko teidän taaperot kovia kiipeilemään?